Miles Davisin (1926-1991) tunnetuksi tekemä "Venus De Milo" on Gerry Mulliganin (1927-1996) säveltämä cool jazzin ikivihreä. Kappaleen inspiraationa on Meloksen Afrodite joka on todennäköisesti Afroditea esittävä veistos hellenistiseltä kaudelta antiikin kreikasta. Veistos on nykyisin esillä Louvressa.

Säveltäjä Henri Dutilleux’n teoksen Timbres, espace, mouvement (ou La Nuit étoilée), orkesterille eli (Värejä, tilaa, liikettä tai Tähtikirkas yö”) (1976-1978) on inspiroinut hollantilaisen Vincent van Goghin öljyvärimaalaus Tähtikirkas yö (1889), johon taiteilija on ikuistanut yöllisen näkymän huoneensa ikkunasta mielisairaalassa. Teos on omistettu ranskalaiselle kapelimestarille, Charles Muchille (1891-1968).** National Symphony Orchestra** kantaesitti teoksen Yhdysvalloissa marraskuussa 1978. Kuvatakseen van Goghin maalauksen alaosan tyhjyyttä ja teoksen yhtäaikaa pysähtynyttä, mutta kosmisessa pyörteessä olevaa tunnelmaa, Dutilleux jätti soitinnuksessa pois viulut ja alttoviulut.

Meksikolaisen Frida Kahlon (1907-1954) naivistinen, inhorealistisiin omakuviin lukeutuva teos What I Saw in the Water (1938), joka tunnetaan myös nimellä* What the Water Gave Me*, on inspiroinut **Florence and the Machine **–yhtyeen saman nimisen biisin ”What the Water Gave Me” vuonna 2011 ilmestyneellä Ceremonials-albumilla.

You've been holding on a long time
And all this longing
And the ships are left to rust
That's what the water gave us

“Viva La Vida” on Coldplayn vuonna 2008 julkaiseman neljännen studioalbumin* Viva la Vida or Death and All His Friends* seitsemäs raita ja toisena julkaistu single. Sanoituksissa on kristillisiä ja historiallisia viittauksia, mutta ”Eläköön elämä!” on kun-nianosoitus aina nimeään myöten kunnianosoitus** Frida Kahlolle**, meksikolaiselle kuvataitelijalle, joka ruumistaan riepottelevan kivun keskellä maalasi ja juhlisti elämää.

“Revolutionaries wait
For my head on a silver plate
Just a puppet on a lonely string
Oh, who would ever want to be king?”

Beck Hansenin vuonna 1999 julkaisema Midnite Vultures –studioalbumi ammensi pop-taiteen visuaalisesta kuvastosta sekä kansitaiteessa että musiikkivideoissa. Erityisesti sinkuksi lohkaistun kakkosraidan eli "Nicotine and Gravy"-biisin videolla kumarrettiin useampaankin otteeseen amerikkalaisen kuvataitelija **Roy Lichtensteinin **(1923-1997) sarjakuvamaisiin aiheisiin ja tekniikkaan sekä hänen soveltamaansa mainosmaiseen maalaustyyliin.

Lyriikat ovat kryptistä nonsensea ja selityskin on selvä. Kappale on kertoman mukaan kooste kolmesta tai neljästä eri biisiaihiosta, joissa oli toisiinsa sopivia elementtejä.

"I'll be your chauffeur on a midnight drive
It takes a miracle just to survive
Buried animals call your name
You keep on sleeping through the poignant rain"

"Picasso’s Last Words (Drink To Me on)" on** Paul McCartney and Wings** –yhtyeen Band on The Run (1973) studioalbumin yhdeksäs raita eli vinyylin B-puolen toiseksi viimeinen kappale. Levytys oli McCartneyn viides albumi Beatlesien hajoamisen jälkeen. Levy ei heti julkaisunsa jälkeen ollut myyntihitti, mutta kahden hittisinkun jälkeen (“Jet” sekä “Band on the Run”), se nousi myyntitilastojen kärkeen.

Kuvataitelija Pablo Picasson (1881-1973) kuolinsanojen kerrotaan olleen ”juokaa muistokseni, terveydekseni – itse en enää voi”. Tarinan mukaan näyttelijä** Dustin Hoffma**n nappasi nämä sanat lehdestä McCartneylle, joka erään illallisen päätteeksi halu-si todistaa pystyvänsä tekemään laulun mistä vain.

"A grand old painter died last night
His paintings on the wall
Before he went, he bade us well
And said goodnight to us all
Drink to me, drink to my health
You know I can't drink any more"

Don McLeanin American Pie –albumilla 1971 julkaistu ”Vincent (Starry, Starry Night)” on kunnianosoitus mielenterveysongelmista kärsineen ja traagisen elämän eläneelle hollantilaiselle Vincent van Goghille. Laulussa viitataan taiteilijan öljyvärimaalaukseen ”Tähtikirkas yö” (1889), joka kuvaa yöllistä näkymää mielisairaalan huoneen ikkunasta. Sama maalaus on inspiroinut myös säveltäjä Henri Dutilleux’n teoksen *Timbres, espace, mouvement *(1978).

McLeanin laulussa viitataan myös muutamiin muihin van Goghin jälki-impressionistisiin maalauksiin, mm. taiteilijan parrattomaan omakuvaan:

“Frame-less heads on nameless walls
With eyes that watch the world and can’t forget”

Laulu myös romantisoi van Goghin kärsimystä ja kuolemaa:

“You took your life, as lovers often do
But I could’ve told you Vincent
This world was never meant for
One as beautiful as you.”

Huomattavan tarkkasilmäisen ja kenties hieman ehjemmän kuvan van Goghin elämästä, urasta ja mielenterveysoglemista tarjoaa taidehistorian nykytulkintoihin nojaava australialainen stand up –koomikko** Hannah Gadsby** esityksessään Nanette. Hän kertoo Vincentin veljen roolista taiteilijan elämässä ja toteaa kutakuinkin: ”Vincent ei maalannut, koska kärsi. Hän maalasi kärsimyksestään huolimatta. Hän pystyi työskentelemään, koska hänellä oli veljensä tuki.”

**David Bowien **akustinen "Andy Warhol" (1971) on kunnianosoitus Pop Art liikkeen johtohahmolle, joka oli yksi Bowien varhaisimmista inspiraation lähteistä. Bowie lähetti Andy Warhollille kuunneltavaksi biisin ennen julkaisua, mutta Andylle tyypillisen minimalistisen reaktion jälkeen hän ei osannut sanoa, pitikö tämä siitä vai ei. Albumin B-puolen toinen raita ”Andy Warhol” julkaistiin "Changes" –singlen B-puolella ja sen laululyriikat pyörivät paljolti Warhollin henkilöhahmon arvoituksellisuuden ympärillä.

"Andy Warhol, silver screen,
can’t tell them apart at all

Myöhemmin urallaan Bowie pääsi näyttelemään Warholia Julian Schnabelin ohjaamassa elämänkertaelokuvassa Basquiat (1996).

Lady Gaga oli varhaisvuosinaan jo itsessään poptaideteos, joka oli The Haus of Gagan luovan tiimin yhteinen projekti. The Haus suunnittelee artistin yleisen esiintymisilmeen. Kun ArtPop-albumi julkaistiin vuonna 2013, oli Jeff Koonsin suunnittelema kansi ajan hermolla. Se pääsi myös Artnet News**’in top ”Kuuluisien taiteilijoiden suunnittelemat levynkannet, top 12” -listalle. Sinkkuna levyltä lohkaistu 8. raita ”Applause” on nopeatempoinen laulu, jonka lyriikoissa viitataan taidemaailmaan

One second I’m a kunst
then suddenly the kunst is me
Pop culture was in art
now, art’s in pop culture in me.”

Nat King Cole (1919-1965) hallitsi soittolistoja 1950-luvulla ja vielä 1960-luvun alussa lämpimällä laulu-soundillaan, joka pääsi oikeuksiinsa nimenomaan tunnelmallisen hitaassa musiikissa. ”Mona Lisa” ei ole poikkeus. Laulussa kertoja vertaa rakkauttaan ja rakastamansa naisen kauneutta tuohon arvoituksellisesti hymyilevään Leonardo da Vincin maalaamaan muotokuvaan.

“Are you warm, are you real, Mona Lisa?
Or just a cold and lonely lovely work of art?

“Mona Lisan” ovat säveltäneet** Ray Evans** ja Jay Livingston elokuvaan Pettäjän jäljillä (Captain Carey, U.S.A., Paramoun Pictures). Laulu voitti julkaisuvuotenaan 1950 parhaan laulun Oscar –palkinnon.

Jay Z:n kahdestoista (12.) studioalbumi Magna Carta Holy Grail (2013) oli aluksi ladattavissa ilmaiseksi, ja tuli myyntiin albumin muodossa neljä päivää myöhemmin. Albumin toinen raita "Picasso Baby" julkaistiin singlenä ja siitä tehty musiikkivideo vilisee viittauksia kuvataiteen instituutoihin ja tekijöihin, mm. Art Basel, Tate Modern, Jeff Koons ja Leonardo da Vinci. Marina Abramovićin The Artist is Present-performanssin (2010) innoittamana Jay Z esitti kuvauksissa biisiään luuppina kuu-den tunnin ajan. Abramović myös esiintyi ”Picasso Baby” –musiikkivideossa.

“What’s it gonna take
for me to go
for y’all to see
I’m the modern day Pablo
Picasso baby.”