Sudenpyynti on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. Niinpä poromiehet, joilla ei ollut aikaa susijahtiin kirjoittivat Koppelossa asuvalle ammattimetsästäjälle Nikodemus Peltoselle susilaumoista, jotka olivat hyökänneet porojen kimppuun. Peltonen oli saanut suden ja muun riistan pyyntioppia Pohjois-Norjassa, josta hän kulkeutui ulkomaalaisille asetetun pyyntikiellon jälkeen Inarin Koppelon kylään. Sudenpyynnissä  käytettiin 1900-luvun alkupuolella myrkkykapseleita ja loukkuja. Susikantaa verotti myös aika-ajoin riehunut penikkatauti, joka vei susien lisäksi kettuja ja metsästyskoiria. Nikodemus Peltonen sai kaikkiaan 72 sutta, mikä lienee tämän lajipyynnin Suomen ennätys. Isä Peltonen siirsi metsästystietoutensa pojalleen Eelikselle, joka jatkoi pyyntiperinnettä.