Digitoitu dokumentti on keskikokoinen ruutulehtiö, joka sisältää kirjeluonnoksen ja neljä novellia. <br /><br />Kirjeluonnnos kirjailija Juhani Konkalle koskien juttujen kääntämistä venäjäksi. <br />Laajuus kaksi sivua <br />Kirjoituspaikasta ja -ajasta ei ole mainintaa.<br /><br />Novellissa <em>Hallantorjuntatykki</em> Iisakki Vähäpuheinen vierailee maatalousnäyttelyssä. Hallantorjuntatykin lasipullon särkyessä happo syö ukon vaatteet pilalle. <br />Laajuus 10 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 20.8.1953<em><br /></em> <em><br /></em>Novellissa<em> Veikkaus</em> Haanpää on yhden päähenkilön ympärille rakennettuun juttukokoelmaan hyödyntänyt aiemmin <em>Työväen joululehdessä</em> vuonna 1950 julkaistua novelliaan <em>Veikkaaja</em>. Tässä versiossa intohimoinen veikkaaja on päähenkilön ottopoika Vävy ja ironinen tarkkailija on Iisakki. <br />Laajuus 13 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 31.8.1953<br /><br />Novellissa <em>Nuotiolla</em> Iisakki kertoo tarinoita. Lestadiolaisuuteen kääntynyt mies pyytää Iisakilta syntejä anteeksi ja tämä antaakin anteeksi muut synnit paitsi sen, että mies on aikoinaan sammuttanut nuotion pontikankeittopaikalla niin, että sitä oli hankala taas saada palamaan. Toisessa tarinassa Iisakki vierailee helvetissä, mutta palaa maan päälle huomattuaan, ettei saanut juoda viinaa tahi vietellä neitosia.<br />Laajuus 11 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.9.1953<em><br /></em><em><br />Muistomerkki</em> on jälleen tarina Iisakista, joka ottaa lapsettoman pariskunnan hoteisiinsa, mutta pettyy vävyn vain laiskotellessa. Oikeus mitätöi luovutuspaperit ja tämän kunniaksi Iisakki rakentaa oman vapaudenpatsaan niin, että polttaa lipputangon ja nostaa sen tynkään vävyn maihinnousukengät ja hatun. Novellissa esitelty Iisakin vapaudenpatsas perustuu todellisuuteen sikäli, että hahmon malli, pyhäntäläinen pienviljelijä Isaak Tabell todella rakensi tällaisen muistomerkin vapauduttuaan hankalasta ottopojastaan. Samalla ironisoidaan sotien jälkeen yleistä muistomerkkimaniaa. Sankaripatsaita ja muita kaatuneiden muistomerkkejä pystytettiin joka pitäjän hautausmaalle. Novellin lopussa on episodi Iisakin oleskelusta tietäjän talossa. Siinä Haanpää on soveltanut juttuja Hätämaan tietäjästä, Leskelänkylän toisesta merkkimiehestä Juho Luomajoesta (1843-1914). Tästä hahmosta kirjoittivat sekä isoisä Juho Haanpää, isä Mikko Haanpää että Pentti. Iisakki-jutun ohella hätämaalainen esiintyy romaanissa <em>Hota-Leenan poika</em> (1929) ja novellikokoelman <em>Atomintutkija ja muita juttuja</em> (1950) kertomuksessa <em>Hätämaasta</em>.<br />Laajuus 15 sivua<br />Kirjoituspaikasta ja -ajasta ei ole mainintaa.<br /><em><br /></em>Kaikki novellit ilmestyivät kokoelmassa<em> <em>Iisakki Vähäpuheinen</em></em> (Otava 1953), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).