Digitoitu dokumentti on kirjoitettu lyijy- ja mustekynällä tilinpitovihkosta repäistyille ja suikaloiduille liuskoille. Digitoiduissa kirjekuoressa on virheellisiä tietoja tekstien julkaisuista ja kirjoitusajankohdasta.<br /><br />Novellissa <em>Vierailu</em> Antti Maa miettii elokuun yössä juopuneena maailmankaikkeuden ja elämän perusasioita, modernisaation muutosta ja maanluovutusten ongelmia. Maa eksyy hautausmaalle ja päättää kutsua isoisänsä takaisin maan päälle. Ukko ilmestyy ja kaksikko lähtee tallustamaan kylänraitille. Miehet menevät Maan taloon ja ryyppäävät, kunnes sammuvat. Aamulla talon naisväki ei näe vanhaa ukkoa, vaikka tämä yrittääkin lähennellä naisia. Miehet lähtevät kirkonkylälle, jossa vanhus kritisoi nykyajan menoa kuten koneellisia työmenetelmiä, moottoriajoneuvoja ja elokuvia. Lopulta kaksikko suuntaa takaisin hautausmaalle ja ukko katoaa takaisin maan alle. Novelli on Haanpäälle harvinainen fantasianovelli. Tarinassa varioidaan maan käsitettä 17 eri tavalla: muun muassa pitäjän, kylän, talon ja suvun nimellä. Haanpää on käyttänyt osittain isoisänsä Juho Haanpään piirteitä vanhaan Aatu Maahan. Juho Haanpää oli aikanaan talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä.<br /><br />Novelli on kirjoitettu <em>New York Herald Tribunen</em> Euroopan painoksen julistamaa suurta kansainvälistä novellikilpailua varten, jonka Suomessa järjesti <em>Helsingin Sanomat</em>. <br /><br />Laajuus 40 + 20 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 13.6.1950 ja 15.6.1950<br />Julkaistu <em>Helsingin Sanomissa</em> 16.7.1950 ja teoksessa <em>Atomintutkija ja muita juttuja</em> (Otava 1950). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em>. <br /><br /><em>Muisti</em> on tarina Salon ukosta, joka on hukannut lompakostaan setelin ja epäilee vaimoaan, poikiaan ja palkollisiaan tämän johdosta. Kukaan ei tunnusta, joten ukko menee tietäjän luokse ja tämän ohjeiden mukaan järjestää testin, jossa täytyy hypätä köyden yli. Tietäjän mukaan syyllinen kiljaisee hypätessään. Kukaan ihmisistä ei jää kiinni, mutta pikku possun hypättyä ja kiljaistua, isäntä muistaa ostaneensa possun ja siten menettäneensä setelinsä. Liittyy väljästi Haanpään käyttämään Hätämaan tietäjä -motiiviin. <br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Pakokangas 15.6.1950<br />Julkaistu ensimmäisen kerran NVL:n 30-vuotisjulkaisussa <em>Nuori Ikaros</em> (1951), sitten Matti Salmisen toimittamassa kokoelmassa <em>Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja</em> (Into 2014). <br /><br /><em>Nuorimies perehtyy maanviljelykseen ja karjanhoitoon</em> on kertomus nuoresta miehestä, joka on pahan ihottuman takia sokean tietäjän talossa sekä potilaana että työmiehenä. Nuorimies ihmettelee tietäjän käyttämiä vanhan kansan taikamenoja. Tietäjän mielestä taikuutta tarvitaan, hän vertaa taikamenoja kirkonmenoihin. Myöhemmin nuorimies edustaa tietäjää aitauskokouksessa vaatien, että karjan vapaata kulkua ei saa estää. <br />Yksi variaatio Hätämaan tietäjä -motiivista, esiintyy <em>Hota-Leenan pojassa</em> (1929) ja  <em>Iisakki Vähäpuheisen</em> novellissa <em>Muistomerkki</em> kohdittain identtisenä tämän teksin kanssa. Aihepiiri näkyy myös <em>Atomintutkijan</em> novellissa <em>Hätämaasta</em>. <br /><br />Laajuus 14 sivua. <br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 28.7.1950<br />Julkaistu sikermässä Kierros, <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).<br /><br /><em>Sakat</em> on novelli Santerista, joka on Amerikasta kotiutuneen siirtolaisemännän rakastaja. Aina kun isäntä on asioillaan, emäntä laittaa tunnusvaatteen pyykkinarulle. Nuorella miehellä on täysi työ tarkkailla merkkiä, niin ettei hän ehdi juuri töitäkään tehdä. Suhdetta on jatkunut parisen vuotta. Viimeisen kerran Santeri vierailee emännän luona ja löytää piilopaikasta palkkionsa; leipää, lihaa ja maitoa. Nauttiessaan näitä hän huomaa  isännän ulostekikkaran maitokannun pohjalla: isäntä on siis saanut asian selville. <br />Tekstin otsikkona: "Sakat (jatkuu)". Tarina alkaa kesken juttua ja virkettä: "Vaikka ei niille lopultakaan mitään ollut tapahtunut...". Tämä decameronelainen uskottomuus-, nolaus- ja häpäisyjuttu on osoitus Haanpään halusta rakentaa rohkeasti rajoja rikkovia tekstejä.<br /><br />Laajuus 10 sivua. <br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 21.11.1950<br />Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa <em>Kevättervehdys </em>(1951), sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).