Laulu-miesten lauluja 2.
Laulu-miesten lauluja 2.
Tallennettuna:
| Muut nimekkeet |
Ah, mikä taitaa olla muu Kuusen juuret kuivettuvat Kyllä se loppuu talvikin Kyynel vuotaa silmästäni Kyynelten virrat Laulakaamme lauluveikot Laulu leivon soi Laulumies, käy lippus alle Laulumme soikoon Lehmukset suhiskaatte Leijukaatte puhtaat aatokseni Alles still in süsser ruh Leimuaa jo tähdet Leimuu jo illan rusko Lennä, laulu kaunein Lennä, lennä lintu parka Lepo lepo lehmäni Lie hanki, sade Lintu lauleli lehossa Lugn vilar sjön Lumihiutaleet hiljaa kietoo Luonto ponteva pohjanmaan / forsström Anterus ylinen yrkä Luonto ponteva pohjanmaan / klemetti Luullahan, jotta on lysti olla Läkkän tästä läkkölähän Löylyä, löylyä Ma heräsin aamulla aikaiseen Ma uneksin, että mun sydämein Maailma suuri on Maas' on rauha suloinen Me lapsoset laajan Aandens herre Armas rauha yöhyen Aandens herre Meni aurinko suurten merten taa Meren pisar pienoinen Mi ikävyys, mi hämäryys Mi jälkeen jäi Mielikki, metsän emäntä Miks' itket impyeni Mitä oli, mitä meni Mitä on tämä hiljaisuus Muistot, aika, häipyvä, heitä Autuas sielu Mustalaiseks' syntynyt Mä hälle ruusun annoin Mä surren nyt laulelen Mä tiedän maan Mä vartioiden teitä Mörk är natten Ne lentää ulos Ne tarhat unelmissa Neito kasvoi kaunoisesti Nyt valitkaa Ave maria Oi kallis suomenmaa Oi kuu, kuinka sinä olet punainen Oi maamme Oi metsän siimeksessä Oi onnellinen sydän Oli tähtiyö Olla mullai oma pirtti On kristalli hieno On neito tuo ylhäällä luhdissa On pohjan portailla maa ja kansa Beate marie On synkkä yö On tullut kevät aika On tyyni nyt Ota se kaunis kannel taas Paan soittaa urkuja Paimenet huutavat Painuu päivyt vuorten taa Pappani maja se on matala Pieni pelimanni Prinssi aladin - prins aladin De profundis På vakt för er Päivä mailleen vaipuu Ren mörkt det blir Ruusut valkeat tarhassani Sarella palaa Sauvan nojassa vanha mummo Se naiminen on kai mettä ja mannaa Sen ihanaisen virran reunall' Silloin se ilma lämmin on Sjung om studentens lyckliga dag Dem schnee, dem regen Slumra skuggan Soi, laulu soi Soi, metsä Soi, viulu, soi Sorsa se saimaan aalloissa sousi Sou, souva luodon taa Stilla, o stilla Sua lähde kaunis katselen Synkkä yö on Syyskuun päivä on Du, som uti himlen bor Taa jo jäivät Taas lähdenkö myrskyjä kulkemahan Taivaalla elotulet Tiet kaikki yhtyy täällä Tii tii tikanpoika Tiroolin kauniissa vuorimaassa Tula tullalla Tule, tule metsän tytti Tuli, tuli taa Tuli tuttu kevät kulta Ei tanssi minun taluma Tullos kanssain Tumma venhe Tuoll' pajumäen pitäjäss' Tuu, tuu tupakkarulla Tuu, tuu tuutelituu Tuuli se raivosi rannan puissa Tuuti lasta keinuhun Tälläpä pojall' Tääll' päivät verkkaan vierivi Tääll' yksinäni laulelen Ei veteen lähtehellä Täältä tuntureilta saan Ui merta unten Uinuos tuntussa vihreen koivun Uinuos yön hämyvyössä Uuden kullan kellon käijyt Uunin takana unissaan Uusi kulta kumuten kulki Vaipuos vaivu Vait' hän nukkuu Vaivu rauhaan, särjetty sydämein Elkää te rikkahat ihmetellä Valekat aamut tulevat Vanha ja valkea kuu Vem egnar jag mitt första glas Vem är som ej vår broder minns Venhot liitää Vid aftonsolens klara gull Vieres kyynel, viere toinen Vieri viluvirteni Viini riemun rintaan tuopi Vilken tidens flyktiga minnen Eläköön Vill du komma med mig Yli kuljimme illan saatossa Yö vaiti on Yöhyt ol' lempeä Yön usvasta aamu jo kirkastui Äite tuutii vauvaa Älä sinä kultani Elämä veitikka viisas ja nuori Emojänis tuli pyrynä En soi sua unhoittaa poijes Etåä tieä, minkä löysin Etäällä kaikesta lienen Fröjd i hjärtan Guckt nicht He kulkivat kirkolta kahden Hei hellitä, hellitä päivä Hengen herra, neuvo mua Herra taivaan valtias Hiihtelen mä poikki vuorien Hiljaa eessä akkunain Hiljaa, oi vaivu Hiljallensa, hiljallensa Hilu, hilu, hilu, hilu Huhuu, huhuuhuu Huokauksien Hyljekoirat hurjina haukkuu Hämyn häivikössä Hän aikoi luokseni tulla Här är skönt Illanrusko Illanrusko jo sammunut on Iltaruskon loisteessa Integer vitae Iselin Ja kirkon aidalla istui Ja lumi se peitti Jaalalla rymy rynnäten käy Jag sitter källa vid din rand Jag vet ett land Jo karjalan kunnailla Jo kuutamossa haihtuu Jo muistot taivaltani varjostaa Jo taas nyt tummuu ilta Joachim uti babylon Joakim kera sannansa Joutaisit jo, rinta houru Jussi ja maija Jylhänä ja ääneti Jääsade lyö mua Kaarra mua tummin katsein Kaikukoon nyt laulu maamme Kaksi vanhaa varista Kas, kas vaan muoria Kas kuinka laaja on laatokan laine Katson virran kalvohon Kaukaa kuuluu kumahdellen Kaukaa kuuluu kumahdellen / hannikainen Kaukorannan taa jo painui Keinutan kehtoa Ken meistä hänt' ei muistaisi Ken on luonut hongiston Ken tulta on Kerran kevät oli Kevät kirkkahin Kevätyö Kiitetty olkoon hän Kornmodsglansen Koski kuohuu Kotihinsa muut menevät Kristallen den fina Kuljin, kuljin kankahilla Kulkeissani vainiolla Kun ensi kerran Aandens herre Kun herra ynnä pyhä pietari Kkun iltarusko hohtehen Kun juhlan ensi maljan juon Kun mun täältä tuoni vie Kun puijo ylpeän harjanteen Kun ystävä jätti Kunnia sokeille Kuu noussut on Kuules mun kultaini Kuuluvi kumu majasta |
|---|---|
| Kieli |
suomi |
| Alkuteoksen kieli |
suomi |