Oululaissyntyinen Kaarlo Kramsu (1855-1895) työskenteli sanomalehtimiehenä ja opettajana. Hän kirjoitti kaksi runokokoelmaa, jotka ilmestyivät vuosina 1878 ja 1887. Kokoelmilla oli yhteinen nimi, Runoelmia, ja neljätoista yhteistä runoa.

Kramsun runot ovat lohduttomia, tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää heijastelevia tunnelmointeja ja isänmaallisia balladeja. Rakkausrunoissa Kramsu ironisoi aiheensa vaikuttaen paikoin jopa humoristilta.