"Kaikkia hommia ne etelän muotinuket meillä teettää, että ne sais turkit juhliinsa" kirosi Korhonen, kun juuttui takistaan kuusenoksaan ja pudotti rakovalkean loisteessa kuivahtaneet karvakenkänsä lumihankeen. Talviaikaan ei voinut huuhtoa kultaa, joten tienestiä hankittiin oravia metsästämällä. Korhonen ei ollut pyyntimiehiä, eikä hän osannut oikein suunnistaa metsässä. Muutaman harhailun jälkeen paikalliset kullankaivajat nimesivät Kulta-Korhosen Harhailija-Korhoseksi.