Digitoitu dokumentti sisältää Haanpään päiväkirjamerkintöjä Helsingin matkan ajalta sekä lukuja romaaniluonnoksesta <em>Puut</em>. Dokumentti on tallennettu kahteen keskikokoiseen ruskehtavakantiseen Kariston lehtiöön. Takakannessa merkintä: "Pentti Haanpään Piippola (kautta Aili Haanpää)". <br /><br />Päiväkirjamerkinnät ovat vuodelta 1955, jolloin Helsingissä pidettiin kansainvälinen rauhankongressi. Haanpää oli Kiinan matkan osanottajana kutsuttu mukaan Suomen valtuuskuntaan. Haanpää tapasi muun muassa Arvo Turtiaisen, Väinö Tigerin ja Jaan Kiivitin (Viron luterilainen arkkipiispa); Geneven hengessä myös uskonnolliset johtajat oli otettu mukaan rauhantyökongresseihin.<br />Laajuus 3 sivua<br />Kirjoitusaika 28.7.1955<br /><br />Romaaniluonnoksessa Aatu Tervassavu menee puoleksi vuodeksi linnaan Matti Korpelaisen puolesta, joka on Aatun vanhempien menettämän talon uusi isäntä. Saatuaan tästä korvausrahat, Aatu häviää ne saman tien korttipelissä. <br />Laajuus 30 sivua<br />Kirjoitusaika 28.7.1955<br />Julkaistu nimellä <em>Aatu Tervassavu pyyhkii syntejä</em> teoksessa <em>Kootut teokset 8 </em>(Otava 1989). <br /><br />Aatu Tervassavu viedään nostomiehenä sotaan Vienan korpeen. Sodan jälkeen Aatu jatkaa metsätöitä Kairanmaassa. Tauolla pitäjän lukkari tulee keräämään rahaa Mannerheimin ratsastajapatsaaseen, mutta Aatun mielestä marsalkka on hävinnyt kaikki sotansa sekä Venäjän palveluksessa että Suomen armeijan ylipäällikkönä; sisälllissodan oikeita voittajia olivat saksalaiset. <br />Laajuus 13 + 7  sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.8.1955<br />Julkaistu nimellä <em>Aatu Tervassavu ja sota</em> teoksessa<em> Kootut teokset 8 </em>(Otava 1989).<br /><br />Ensimmäisen vihkon lopussa on kolme sivua "Lisäyksiä". Viimeisellä laskelmia viinasta, taloudesta ja Suomi-Kiina-seurasta. Ilmeisesti seuran sihteeri Aune Laurikainen, Haanpään rakastettu, maksoi matkasta rauhankongressiin tai oli lainannut rahat siihen ja Haanpää maksoi takaisin.<br /><br />Toisessa vihkossa on kuvaus siitä, kuinka Artturi Paksupohja yrittää ostaa Ukko Puulta metsäpalasta. Ukko vain muistelee sisällisotaa, jossa hänen vaimonsa ammuttiin oikeuden päätöksellä 2-1. Ukko itse pääsi kovana työmiehenä elinkautisella ja muistelee yhä punakaartia ja utopioi paremmasta hallituksesta. Teksti on romaaniluonnoksen viimeinen luku, osittain keskeneräinen ja samalla viimeinen Haanpään sanataiteellinen teksti.<br />Laajuus 14 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Korpelainen 1.9.1955 <br />Julkaistu nimellä <em>Ukko Puu</em> teoksessa <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989). <br /><br />Viimeisen sivun alle on liimattu lappunen: "Luulisin tätä sivua Pentin viimeiseksi, mutta sieltähän asia selviää. AH".