Digitoitu dokumentti on kirjoitettu Haanpään itse leikkaamille valkoisille huokoisille, pienehköille paperiliuskoille lyijykynällä. Muutamia sanan ja virkkeiden pyyhkimisiä. Dokumentti sisältää <em>Kivet-</em>nimisen tarinan ja novellin <em>Pilapuu</em> käsikirjoituksen. Kyseessä on jatko digitoituun dokumenttiin <em>Novelleja. Käsikirjoituksia vuodelta 1940-1941.</em><br /><br /> Rengit Lauri Väri ja Lötjönen näkevät Anna-Liisan kättelevän Murasta. Pilton pirtissä isäntä ja Muranen haastelevat maatalouden vaivoista. Nuoremman isännän mukaan olisi paras myydä kaikki ja muuttaa kaupungin valoihin ja iloihin. Vaikka Muranen on kosioreissulla, hän ei pidä ajatuksesta että vanhat Piltot ovat tyrkyttämässä Anna-Liisaa rintamaalle Murasen ökytaloon.<br /><br />Anna pyytää Lauria aittaan ja panee Amerikan arkussa olleet kivet tämän taskuun. Lauri kysyy Annalta lähteekö tämä kulkurin matkaan (viittaus tunnettuun elokuvaan ja lauluun <em>Kulkurin valssi</em>). Tekstistä puuttuu lopullisessa teoksessa oleva sivun mittainen katkelma, jossa on kuvattu geologi Kihnun kohtaaminen ja malminetsintäaiheen virittely. Kahden viikon päästä geologi kertoo, että Laurin kivet sisältävät kuparikiisua ja nikkelimalmia. Geologi pestaa Laurin geologisen toimikunnan palvelukseen ja Lauri saapuu takaisin Pilton pihaan. Vanha isäntä ei innostu ajatuksesta, että kaivos nousee hänen mailleen. Geologi Kihnulle selviää, että kivet ovatkin peräisin Amerikasta. Aitan vieressä oleva siirtolohkare vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta, kun sitä kumauttaa vasaralla. Lauri hyväksytään lopulta PIlton vävymieheksi. Vuosia myöhemmin Lauri ja Anna-Liisa palaavat takaisin paikkaan, josta on kasvanut kaivoskaupunki. Lauri on jopa saanut oman patsaan malmilöydöksen takia. Tekstissä ei ole otsikkoa.<br />Tekstin tausta ja muut osat esitetty tiedostossa <em>Novelleja. Käsikirjoituksia vuodelta 1940-1941</em><em>.</em><br /><br />Aiheen pohjaa on 1930-luvulla suhteellisen lähelle Piippolaa perustettu Otanmäen kaivos ja sen yhdyskunta. Amerikkalaisen kaivostyön kurjuus voi osaltaan olla sukutradition muistumaa Haanpään sedän Otto Birger Haanpään kohtalosta. Tämä kuoli vuonna 1904 kaivosonnettomuudessa Minnesotassa. <br /><br />Laajuus 2 + 21 + 18 + 18 + 27 + 29 sivua <br />Kirjoituspaikka ja -aika Leskelä 21.1., 23.1., 25.1., 4.2., 8.2. ja 11.2.1941<br /><em>Kivet</em> on julkaistu teoksessa <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989). <br /><br />Novellissa <em>Pilapuu</em> Virsun ukko tuo äkeässä pakkassäässä ylimaista kuuden hevosen vetämänä mahtavaa mastohonkaa tarkoituksena kaupata se merenrantakaupungin retariporvareille. Ukko epäilee, meneekö se kaupaksi, koska on sisältä ontto. Isollatorilla ovat odottamassa patruunat Sovio, Montin, Rein ja Durchmann. Tähän teksi katkeaa, tekstin jatko on digitoidussa dokumentissa<em> Pilapuu. Osa käsikirjoituksesta tammikuu 1941. Kivet. Osa käsikirjoituksesta.</em><br />Tekstissä on alku ja se päättyy virkkeeseen "Oli siinä nyt patruunilla kerrankin oikea puidenpuu, josta niille vängälläkin tulee kina ja kilpailu". <br /><br />Laajuus 7 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aikaa ei mainita, koska teksti loppuu kesken<br />Novelli <em>Pilapuu</em> sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 8</em> (Otava 1989).