Digitoitu dokumentti on ruskehtava ruudullinen taskulehtiö, joka on kirjoitettu sekä lyijy- että kosmoskynällä. Lehtiö sisältää novellien käsikirjoituksia kokoelmasta <em>Nykyaikaa</em> (Otava 1942). <br /><br />Novellissa <em>Vanki</em> hevoskersantti Tannertöminä odottaa levottomana lauttaa viemään asevelvolliset ja hevoset järven yli. Moottorivene tuo lotjaa, jossa on venäläisiä sotavankeja. Kun haavoittunutta vankia kannetaan maihin, tämä ryntää nuotion luokse lämmittelemään. Toinen kantajista suuttuu, mutta toinen ihailee vangin uskallusta ja tarjoaa tälle tupakan. Katkelma alkaa kesken tekstin. <br /><br />Laajuus kahdeksan sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 8.8.1941<br />Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Novelli <em>Miina ja helvetinkone</em> kuvaa asemasodan arkea miehitetyssä Karjalassa. Sotamies näkee toisen sotilaan viikatteen osuvan kesken heinänteon miinaan, eikä miehestä jää mitään jäljelle. Hän oivaltaa silloin, ettei mitään rauhaa ole, se on vain näennäistä. Bunkkerissa sotamies kuulee tikitystä epäillen vihollisen asettaneen helvetinkoneen, jonka kellolaite tikittää. Hän ryntää ulos, kunnes muistaa kuulleensa tuon äänen  ennenkin. Kyseessä oli vain hyönteinen, seinäseppä, jota kutsutaan kuolemankelloksi. <br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 15.8.1941<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Seurassa</em> (41/1941). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Syysilta teltassa</em> sotamiehet tappavat aikaa kosteassa teltassa hiirien seassa. Miehet profetoivat sodan loppumista ja kirjuri suunnittelee omatekoista kunniamerkkiä, Lonkan ristiä, mutta asetoverit muistuttavat paljon yleisemmästä rististä niille, jotka ovat päässeet perille sankarivainajan hautaan. Miehet keksivät vaihtoehtoisia tapoja keittää kahvit. Kahvi virkistää profetoimaan, että sota loppuu pian, mutta niin on ennustettu usein ennenkin. Sotamies miettii, että rauhan työhön ei tahdo löytyä polttoainetta, mutta ihmisten tappamiseen kyllä säästelemättä.<br /><br />Laajuus 9 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 12.9.1941<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Seurassa</em> (45/1941). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Pyhiinvaellus</em> autosotamies ottaa kyytiin lääkintälotan, joka on menossa katsomaan sulhasensa hautaa. Tulee ilta ja partisaanivaaran takia he joutuvat yöpymään tyhjässä automiesten majapaikassa. Lotta ja sotamies viettävät yön yhdessä, ja vaikka lotta on aamulla katuvainen, miehen mielestä sota muutenkin sysää kaikki arvot pois paikoiltaan ja tapahtuu laskemattomia asioita. Lopussa mies miettii, näkeekö hän enää tyttöä, jolle hänellä oli vakavaa sanottavaa.<br /><br />Laajuus 15 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 13.10.1941<br />Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br /><em>Sotamies kyntää</em> on tarina sotamiehestä, joka kyntää aurallaan maata ja katselee sodan tuhoamaa maisemaa. Tapahtumapaikkana on rajantakainen Karjala, tarkasti ottaen Lonkka ja siinä viitataan Martiskaan ja Lönnrotiin. Sotilaan mielestä auran jälki on sittenkin väkevämpi kuin pommin. Haanpää on tulkinnut väärin nimen Martiska puhuessaan Martiska-muorista laulamassa Lönnrotille. Lonkan suuri runonlaulaja Martiska Karjalainen oli partasuu uros, joka porovarkauden takia tuomittiin Oulussa ja kuoli vankeudessa Helsingissä.<br /><br />Laajuus 12 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 16.10.1941<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Kuluttajain lehdessä</em> (48/1941). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellien <em>Sotamies kyntää</em> ja <em>Loma</em> välissä on kuuden rivin muistiinpano rintaman tosielämästä. Kenttäapteekkari sanoo Lonkassa Martalle, että "en minä enää sinusta välitä, sinä olet aina tiellä kädet levällään, että kolonna seisattukoon minun perääni". <br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 2.11.1941.<br /><br /><em>Loma</em> on novelli sotamiehestä, joka on lähdössä lomalle. Junassa mies kuulee jonkun olevan huolissaan naisten moraalista, nämä kun roikkuvat saksalaisten kainalossa ja iskevät silmää jopa ryssäsotavangeille. Miehelle asia ei kuulu, hän on menossa tapaamaan vaimoansa Lyyliä. Mies päättää yllättää vaimonsa ja löytää tämän istumasta toisen miehen polvella. Mies suuttuu ja suuntaa kapakkaan räyhäämään, hän alkaa kaivata ikuista sotaa ja aseveljiensä seuraa. Hän kuitenkin ajattelee olevansa myös itse syyllinen. Jos hän olisi soittanut etukäteen, vaimo olisi ottanut hänet asianmukaisesti vastaan. Mies ei enää edellytä ehdotonta uskollisuutta, vaan sitä, ettei hänen tarvitsisi tietää pettämisestä. <br /><br />Laajuus 27 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Lonkka 19.-23.11.1941<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Seurassa</em> (5/1942). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 6</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellin <em>Loma</em> teksti keskeytyy kesken virkkeen, kun Haanpää kirjoittaa kirjeen vaimolleen. Syynä oli se, että hän oli kotipuolen lomalaisen ilmoituksesta saanut tiedon, että "sinun eukkosihan on paksuna". Tyly kirjeteksti sisältää vakuutuksen, ettei Haanpää tahdo isäksi, koska jälkeläisten saattaminen maailmaan on rikos, josta hän itse on kärsinyt Jobin tavoin vanhempiensa takia. Hän kehottaa Ailia teettämään abortin. Kirjettä ei ole ehkä koskaan lähetetty.<br /><br />Laajuus kuusi sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika 19.11.1941<br />Julkaistu teoksessa <em>Hurja. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940-1954</em> (Into 2015).