Digitoitu dokumentti on ruskehtavakantinen kuittivihko (Th. Wulff Oy). Teksti on kirjoitettu ensin irti repäistyjen kuittien kapeaan kantaan, sitten pitkille kuittisivuille poikittain. Kirjoitettu osin lyijy-, osin kosmoskynällä. Dokumentti on hyvin vaikeaselkoinen, lukujen alut ja loput ovat miten sattuu, kokonaisuudesta on vaikea saada selvää. Pitkillä kuittisivuilla teksti juoksee aukeamittain siten, että ylhäällä ja alhaalla kulkee eri tarina. Dokumentti sisältää kahdeksan novellia. Novellit <em>Kämpän rakentajat</em> ja <em>Metsäkissan tarina</em> ovat kokoelmasta <em>Atomintutkija ja muita juttuja </em>(Otava 1950),<em> </em>muut kokoelmasta <em>Heta Rahko korkeassa iässä</em> (Otava 1947).<br /><br />Novellissa <em>Heta Rahko korkeassa iässä</em> Heta Rahko potee asiakaskatoa ja jättää Nevalan kylän ja talon, missä on asunut nyt jo kuolleen Ansalan Annan kanssa. Kierrellessään ja harjoittaessaan hierojan ja kupparin tointa Heta saa eräässä kirkonkylässä vanhan muorin hoidettavakseen. Jutustellessaan muorin kanssa Heta saa idean väittää olevansa yli yhdeksänkymmenvuotias Pehkos-Pekan leski ja kotoisin Tornionjokilaaksosta Ruotsin puolelta. Heta hankkiutuu vähitellen varakkaan Pehkosen suvun tuttavaksi. Kun juhlitaan Hetan väitettyä satavuotissyntymäpäivää, ohi kulkeva nevalalainen isäntä tunnistaa Hetan ja ilmoittaa tämän oikean iän. Ensimmäinen särö Hetan huolellisesti rakentamaan identiteettiin on syntynyt. Novelli liittyy <em>Kauneuden kirous</em> -romaanin Ansalan Annan tarinaan. Heta on Haanpään tunnetuin muunnelma naisveijarista, pikarasta. <br /><br />Laajuus 24 sivua pitkiä kuittilomakkeita, teksti loppuu kesken lauseen ja jatkuu dokumentin lopussa olevilla kuitinkannoilla, joita on 50 sivua <br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 10.3.1946<br />Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989). <br /><br /><em>Sanan seurauksia</em> on tarina mustanpörssin kauppiaasta Eetusta, joka matkustaa Järven pitäjään ruumisarkussa ja pelästyttää muut kuorma-autossa matkaavat. Kun aletaan olla kotikulmilla, Eetu sanoo arkusta kolealla äänellä: "Jokohan tuo olisi pysäysaika?". Seuraa yleinen kauhistus ja Eetu laskeutuu huomaamatta arkusta alas siksikin, ettei tarvitsisi maksaa kyydistä ja välttääksen poliisien tarkastuksia. Tapaus jää kummittelemaan seudun kansanperinteeseen. Näin Eetu sai kostetuksi mukana matkaavalle Mäen emännälle, joka on kauan sitten loukannut häntä, pientä orpopoikaa (nimimotiivin sanan seuraus).  <br /><br />Laajuutta ei pysty arvioimaan, koska teksti on vihkossa niin epämääräisessä järjestyksessä<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 26.11.1946<br />Ilmestynyt ensimmäisen kerran julkaisussa <em>100: novellilukemisto</em> (1/1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Renki ja hevonen</em> Aapelus kyntää kylmässä syksyisessä rankkasateessa, kunnes isäntä tulee keskeyttämään työn, koska säälii hevostaan. Aapeluksen isäntä määrää jäämään työhön. Isännän maailmankatsomus on sellainen, että hevonen on hänelle arvokas, rengistä ei ole väliä; tälle maksetaan vain tehdystä työstä. <br /><br />Laajuus 17 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 22.3.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Työnjuhlassa</em> (1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989). Novelli on julkaistu saksaksi nimellä Aapelusse kosten nichts (Aapelit eivät maksa mitään), novellin julkaisutiedot puuttuvat.<br /><br /><em>Kämpän rakentajat</em> on juttu Hyöky-Hanneksesta, joka on määrätty rakentamaan nuoren kaverin kanssa kesäaikaan tukkikämppää tulevaa talvea varten. Yksinäinen mies nauttii luonnosta ja rauhasta, eikä voi ymmärtää nuorempaansa, jonka silloin tällöin pitää soutaa järven yli kylille huvituksia etsimään. Hannes on nuoruudessaan menettänyt toisen silmänsä, kun hänellä tytön aittaan pyrkiessä ja sen lukkoa auki räplätessä lipsahti puukko silmään. Hannes tietää, että talvella kämpässä on elämää ja luteitten armeijakin saapuu lainomaisesti.<br /><br />Laajuus 19 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 23.7.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Demokraattisen Kansan Kalenterissa</em> (1948). Sisältyy teokseen <em>Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<em><br /><br />Metsäkissan tarina</em> on novelli metsään siirtyvästä kotikissasta, joka tappaa heinäsuovassa majailleen pässin rajussa taistelussa. Kissan syötyä muutaman päivän jäistä lihaa, kanahaukka huomaa sen ja seuraa kaksintaistelu. Kissa kuolee ja haukka haavoittuu ja jää liikkumattomana lumituiskuun. Luonnon armoton kiertokulku jatkuu. Kuuluu korpin ääni ja kettu saa etäällä vainun. Teksti loppuu kesken virkkeeseen "Se alkoi tuskissaan pyöriä lumessa, omituista, päätöntä kulkua, pientä ympyrää." Tämä on <em>Lumirimpan</em> ohella Haanpään tunnetuin eläintarina, jota pidetään näytteenä hänen biologisesta maailmankatsomuksestaan. <br /><br />Laajuus 43 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 12.8.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Työväen Joululehdessä</em> (1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Kanava</em> Jupe-niminen mies muistelee toverilleen aikaa, kun mistään ei saanut töitä. Lopulta valtio ojensi auttavan kätensä varatyönä teetettävän kanavan kaivuun muodossa. Se pelasti monet; nyt jo männyntaimi versoo suolla ja kuokkaukko on rouhaissut peltotilkun aukean laitaan. Jupe ei silti voi ymmärtää pulan loppua muuten kuin sillä, että ihmiskunta ryhtyi valmistamaan suurta lahtiaan, toista maailmansotaa. <br /><br />Teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdoton määrittää. <br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.2.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran julkaisussa <em>Vappu : Demokratian vappujulkaisu </em>(1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Sata körttiläistä</em> körttiläiset ryhtyvät auttamaan köyhää uskonveljeään laventamalla kuokkien hänen peltoalaansa. Tilannetta tarkkaileva maankulkija, jolla ei ole uskonnollista vakaumusta, myöntää näyn olevan niin mahtava, että se on tehdä hänestäkin körttiuskovaisen. <br /><br />Vihkossa teksti on niin epämääräisessä järjestyksessä, että sen laajuutta on mahdotonta sanoa. <br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran Kiilan aikakauslehdessä<em> 40-luku</em> (3/1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).<br /><br />Novellissa <em>Herätyksiä</em> seitsemän jätkän ryhmä saapuu rankkasateessa tukkikämppään. Vanha Juntunen kertoo kummitustarinan metsäpirusta, joka aikoinaan herätti hänet iskemällä niin napakasti, että näkyi kuin piiskan jälki kantapäästä päälakeen. Liiaksi lämmitetty reikäinen kamina sytyttää kämpän tuleen. Jätkistä nuorin, Rannan Simo, huomaa unohtaneensa kämppään liivinsä, jonka taskuissa olivat savotasta tienatut rahat. Kokeneemmat miehet lohduttavat rahan olevan roskaa, jota tienataan lisää, mutta ei säästellä. Simo heittää saappansakin tuleen alkaen tallustella avojaloin kohti Kairan kirkonkylää. Novelli kuuluu Rannan Simosta kertovaan sarjaan, josta Haanpää suunnitteli 1930-luvulla romaania tai laajaa kertomusta, mutta tarinat jäivät irrallisiksi novelleiksi. <br /><br />Laajuus 19 sivua<br />Kirjoituspaikka ja -aika Piippola 4.3.1947<br />Julkaistu ensimmäisen kerran <em>Kansan Kuvalehdessä</em> (7/1947). Sisältyy teokseen<em> Kootut teokset 7</em> (Otava 1989).