Kaupungissa eli aina ihmisiä, jotka eivät itse pystyneet elättämään itseään. Vaivaishoitoasetuksen mukaan huollettavia olivat mielisairaat, työkyvyttömät ja alle 16-vuotiaat orpolapset. Kaupungin alkuvuosina he eivät vielä olleet virallinen ongelma: avustettavien määrä oli vuonna 1865 neljä. Aluksi köyhäinhoito kuului kirkolle ja yksityisille tahoille, kuten Rouvasyhdistykselle. Nämä tahot valitsivat mieluiten kuitenkin kohteekseen orpolapset. Ajan tapa oli antaa huollettavat elätteelle vähimmästä hinnasta. Vuonna 1879 köyhäinhoito kunnallistettiin. Köyhäin työhuone- ja vaivaismaja sekä kerjäläisten työkoti ja ruokalaitos olivat erilaisia tilapäisratkaisuja. Vasta vuonna 1896 Rantalan tilat kunnostettiin vaivaistaloksi. Asukkaat patistettiin omatoimisuuteen ja talon ylläpitotöihin: asukkaille tarjottiin --- <em>tilaisuutta askaroimiseen ja työhön; -- laiskat joutuivat tekemään työtä itsensä ja omaistensa ylläpidoksi.<br /></em>