Vuonna 1816 Jaakko Juteini toimitti painosta kaksi suorasanaista kirjoitelmaa ruotsin kielellä: Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten (Muistutuksia suomalaiseen runotaitoon) ja Kritik öfver Lån-Bokstäfverna uti Finska Språket (Arvostelua lainakirjaimista suomen kielessä). Juteinin tuotantoa tutkineen Kuuno Talviojan mukaan hän halusi näillä kirjoituksillaan herättää sivistyneistössä suomen kielen harrastusta. Kirjasessaan Kritik öfver Lån-bokstäfverna uti Finska Språket Juteini tarkastelee suomen kieleen muista kielistä lainattujen kirjaimien käyttöä. B, c, d, f, g, x ja z olivat suomen kielessä lainakirjaimia ja siis enimmäkseen tarpeettomia kirjakielessäkin. Esimerkiksi d-kirjainta kuultiin puheessa Juteinin mukaan ainoastaan niissä Suomen maakunnissa, joissa kieli oli jo ehtinyt pilaantua. Juteini pilkkaakin suomen kielen lainakirjaimia ja jättää ne kaikki pois kirjaseen sisältyvässä runossaan Suomen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, Perustus-suomeksi.