Saatuaan ankaraa kritiikkiä ja ivaakin osakseen Jaakko Juteini oli jo päättänyt kokonaan lopettaa runoilemisen ja tehnyt tämän tiettäväksi teoksessaan Lähtö-Laulu, elli Hywästi-Jättö Wäinämöiselle (1819). Kalevalamittaan kirjoittamassaan Huilun huminassa Juteini kuitenkin pyörsi päätöksensä ja palasi Väinämöisensä luokse. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut enää pilkkarunoja, vaan omistautui entistäkin enemmän suomen kielen asialle: "Waikuttamaan walistusta, oma kieli ombi kallis – armas paiste auringosta, wieras kieli walo kuusta." Huilun humina sisältää myös erillisen 16-säkeistöisen runon Elämän muoto.