Evon kruununmetsä syntyi isojaon jälkeen 1770-luvulla, kun jakamatta jääneet alueet jäivät kruunun omaisuudeksi. Metsien yhteiskäyttö ja haaskaaminen kuitenkin jatkui edelleen. Vuonna 1851 säädettiin metsälaki ja Evon kruununmetsiinkin lähetettiin metsänvartijoita, joiden asuinpaikoiksi perustettiin kahdeksan kruununmetsätorppaa. Metsälakia laadittaessa huomattiin myös alan koulutuksen puute Suomessa, ja vuonna 1858 Evolle perustettiinkin metsäopisto Rautjärvien väliselle kannakselle. Myös metsänvartijakoulu tuli Evolle vuonna 1876, ja se jäi edelleen Lammille korkeimman metsäopetuksen siirryttyä Helsinkiin vuonna 1908. Vallitsevia metsätyyppejä Evon alueella ovat tuoreet ja kuivahkot kankaat. 1900-luvun alussa Evon metsät olivat kaskenpolton jäljiltä lehtipuuvaltaisia. Evon metsistä löytyy kaikenlaisia alueita, koskemattomista aarnialueista puistomaisiin metsiköihin asti. Nykyisin Evo on osa Natura 2000 -verkostoa.