Hämeenlinnan kaupungissa oli järjestetty kaupungin perustamisesta lähtien kahdet yleiset markkinat vuodessa, syksyllä ja talvella. Kaupungin markkinat laajenivat 1800-luvun puolivälin jälkeen suorastaan valtaviksi, myyjiä ja ostajia saapui Pohjois-Suomesta ja Karjalasta asti, jopa Moskovasta saapui venäläisiä kaupustelijoita. Markkinat olivat samalla yleistä kansanhuvia karuselleineen ja sirkusesityksineen. Meno markkinoilla herätti yhä enemmän pahennusta vuosisadan loppua kohti mentäessä. Lopulta monet vetoomukset markkinoiden lopettamiseksi tuottivat tulosta, kun senaatti 8.8.1901 määräsi Hämeenlinnan markkinat lakkautettaviksi seuraavan vuoden alusta. Tämän jälkeen Hämeenlinnassa pidettiin vuosittain neljät tai viidet toripäivät, joilla sai harjoittaa "vilja-, hevos-, karjatuotteiden sekä kotimaisten tehdas-, käsi- ja kotiteollisuustuotteiden sekä maataloustuotteiden kauppaa". Ulkomaalaisilla kaupustelijoilla tai "huvilaitosten" pitäjillä ei ollut pääsyä näille toripäiville. Vanhasta tottumuksesta kaupunkilaiset nimittivät toripäiviä edelleen markkinoiksi, mutta pääasia oli, että pahennusta herättänyt elämä oli saatu loppumaan.