Vuoden 1852 Armollinen asetus yleisestä vaivaistenholhouksesta Suomessa määräsi köyhäinhoidon yhteiskunnan pakolliseksi tehtäväksi. Hämeenlinnan kaupungillekin laadittiin asetuksen perusteella oma köyhäinhoitosäännöstö muutaman vuoden päästä. Kaupungin köyhäinhuoltoa määrättiin hoitamaan johtokunta eli vaivaishoitohallitus, jonka jäsenet toimivat myös kaupungin kahdeksan piirin "päälysmiehinä". Päälysmiehen tehtävänä oli pitää "lähimpää waiwaisten peräänkatsantoa" omassa piirissään. Vaivaisapuun oikeutetut ryhmät oli määritelty keisarillisessa asetuksessa, ja ne toistetaan myös Hämeenlinnan säännöissä. Tarkkoja säännöksiä annetaan myös siitä, millä perusteilla ja minkälaista apua missäkin tilanteissa voidaan myöntää. Vaivaishoitosäännöt on kirjattu sekä ruotsin että suomen kielellä.