Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun osakeyhtiö oli vuonna 1904 ostanut 1830-luvulla rakennetun entisen tyttökoulun empiretyylisen puurakennuksen Turuntie 2:sta ns. Pikkutorin kulmasta. Myyjinä olivat professori E. Bondsdorff, lehtori E. W. Palander ja lehtori H. E. Hårdh, jotka taas olivat ostaneet rakennuksen laamanni G. A. Wetterhoffin perillisiltä 1887. Kakluuneilla lämmitettävä yksikerroksinen hyvin säilynyt rakennus kävi 1900-luvun alussa koululle ahtaaksi. Varsinkin voimistelusalin puute oli hankalaa. Suureen laajennukseen ei ollut varaa ja tontti oli pieni. Siksi haluttiin rakentaa vain välttämättömät: luokat, voimistelusali ja tekniset tilat. Uudistus haluttiin kuitenkin tehdä laadukkaasti ja suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Henrik Reinhold Helin, joka piirsi kauniin jugendrakennuksen. Suunnittelussa huomioitiin pedagogiset ja terveydelliset vaatimukset. Rakennuksessa oli mm. keskuslämmitys. Vanhaankin osaan vedettiin vesijohdot ja käytäviin tuli käsienpesualtaita. Ensimmäisessä kerroksessa oli kolme luokkaa. Kauniit kierreportaat veivät toiseen kerrokseen, jossa oli voimistelusali ja pieni luokkahuone. Vintillä oli vielä "museohuone" ja kellarikerroksessa vahtimestarin asunto, veistosali, keskuslämmityshuone ja varastotiloja. Vahtimestarin asunnossa asui vuodesta 1905 lähtien koulun vahtimestari, entinen posteljooni Fredrik Laakso vaimoineen. Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun lisärakennus oli aikoinaan Suomen ensimmäisiä jugendtyylisiä koulutaloja.