Kuumelasaretti tarttuvia tauteja varten päätettiin rakentaa Stichaeuksen vaivais- ja työhuonerahaston omistamalle rakentamattomalle tontille vuonna 1884. Muun muassa kaupunginlääkäri Christian Sibelius (Jean Sibeliuksen isä) oli ajanut asiaa voimakkaasti. Myös Keinusaaren aluetta nykyisen Taidemuseon takana mietittiin, mutta vastustajien mielestä kaupungin kauneinta paikkaa ei tulisi antaa sairaalalle, jossa suuri osa potilaista sairasti veneerisiä tauteja. Lasarettirakennuksen suunnitteli ruotsalaissyntyinen arkkitehti P. E. S. Degenaer. Kauniin puurakennuksen julkisivun erilaiset laudoitusvyöhykkeet oli eroteltu puisin listoin. Julkisivun keskirisaliittiin liittyi päätykolmio räystäskukkasineen. Rakennukseen tuli viisi potilashuonetta kahden puolen käytävää, lääkärin vastaanottohuone, leikkaushuone, hoitajattaren huone, kylpyhuone, kaksi sisäkäymälää ja keittiö. Avarassa keittiössä oli leivinuuni ja ovi pihalle. Potilaspaikkoja oli aluksi 17 aikuiselle ja kahdelle lapselle. Huoneissa oli rautasängyt, joissa olkipatja, lakana, tyyny ja punainen huopa. Sairaalan toiminta alkoi vuonna 1886. Sairaiden hoidosta huolehtivat Helsingin diakonissalaitoksen diakonissat ja apuhoitajat. Vuonna 1891 kuumelasaretti nimettiin kaupungin sairashuoneeksi. Vuodesta 1931 kaupunki itse palkkasi henkilökunnan: ylihoitajan, kaksi hoitajaa ja palveluskuntaa. Samalla tontilla olevan vaivaistalon parempikuntoiset asukkaat auttoivat taloustöissä. Vuonna 1913 sairaala laajeni, kun se sai käyttöönsä viereisen vaivaistalon rakennukset. Koulukadun sairaala tyhjeni 1970-luvun lopulla, kun potilaat siirtyivät Vanajaveden sairaalan kunnostettuihin tiloihin. Rakennuksessa toimi sen jälkeen vielä sairaanhoito-oppilaitos vuosina 1980–1985. Nykyään paikalla on asuinkerrostalo.